Etäsuhdetta mennyt aika tarkalleen kuukausi. Alku, oikeastaan ensimmäiset 3 päivää olivat vaikeimmat, mutta pieniä juttuja tulee edelleen. En esimerkiksi ole älynnyt tehdä mitään "isompaa" kotona, kuten vaikka siivota, kun ajattelen että kohta mies tulee kotiin, ja voidaan siivota yhdessä. Kahden viikon päästä tajuaa, että eihän se tule kuukauteen kotiin kunnolla käymään, ja pitäisi siivota yksin.
Yksin ollessa on liikaa aikaa miettiä, varsinkin jos ei ole muuten superhektistä koulussa tai muuten. Tulee mietittyä ihan kaikkea, mahdotonta ja mahdollista, ja kun kaikkia ajatuksia ei ehdi tai haluakaan kertoa ja kysyä puhelimessa, alkaa vain arvaamaan, mitä mieltä toinen on tai miten asiat ovat. Ja se on aika vaarallista.
Toisaalta taas oon nauttinut omasta ajasta aika paljonkin, ja varsinkin tenttistressin keskellä oli kiva, kun kukaan ei ollut häiritsemässä eikä valittamassa siitä, etten edes syö kunnollista ruokaa. Jos tämä erillään asuminen jatkuu - tai vakiintuu kesän jälkeenkin, on opeteltava kyllä uudenlainen elämäntyyli. Ja se on kyllä just se mitä kaipaan !
Toinen asia mitä kaipaan, on koti. Jos en missään vaiheessa saa prinsessakämppää täynnä kirahveja ja pöllöjä ja mielellään kissan kanssa, niin... En tiedä mitä. Oon varmaan aika pettynyt. Itseasiassa yksi huonekin riittäisi. Ja se on varmaan sitten lastenhuone. Voi mun tulevia lapsiparkoja. Niiden on vaan pakko tykätä pöllöistä ja kiraveista. Imeytyyköhän sellainen äidinmaidosta? Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti