Koko kesä anoppilassa

Alkuviikosta armoton pakkaus ja kämpän raivaus ja keskiviikkona neljän jälkeen armas Nissanimme kurvasi täydessä lastissaan anoppilan pihaan. Täällä sitä ollaan, pikkukylässä, jonka asukasmäärä kyllä tuplaantuu kesällä mökkiläisten ansiosta. Jo ensimmäisinä päivinä on huomannut, että täällä ei ole kuolemanhiljaista, mutta silti ihanan rauhallista. Eilenkin kun kävimme miehen kanssa lenkillä, ei tainnut kävellen tulla yhtään ihmistä vastaan, ja autollakin vain muutamia. Aika auvoisaa.

Ensimmäistä kertaa harkitsin lisääväni blogiin itse otettuja kuvia, jos vaikka onnistuisi näistä maisemista saamaan jotain irti. Sellainen moka kyllä kävi, että yhtään varsinaista kameraa ei pakattu mukaan, mutta ehkä iPuhelimellakin pärjää.

Tänään olen lähdössä edustamaan Maailmankauppaa ja viettämään osaltani kansainvälistä reilun kaupan viikkoa. Nissankin muistuttaa ilmastonsa puolesta ihan Rio de Janeiroa, reilun kaupan viikon päätapahtumapaikkaa, ilmastointia kun ei ole...

Ajan muuten ensimmäistä kertaa noin pitkää matkaa (yli 200 km?) yksin. Himppasen jännittää....

Ihanaa viikonloppua itse kullekin!

Motivaatio hukassa

Koulu ei kiinnosta pätkääkään,tällä viikolla viihdyin siellä yhteensä huimat 8 tuntia. Kahden päivän aikana. Ei napostele, kun kesä jo häämöttää ja kurssit alkaa olla lopuillaan ja koulupäiviäkin on niin vähän... Todellisuutta kuitenkin on, että vielä on tekemättä 1 palautettava tehtävä, yksi näyttö ja 4 tenttiä. Että kirjan olisi hyvä eksyä käteen....

Kuitenkin sain jo elämäni ensimmäisen vitosen! Ja se napsahti terveydenhuollon ohjaus- ja palvelujärjestelmät -kurssista. Sehän olikin mielestäni aika turha kurssi, ja arvosana tuli yhden työn perusteella, mutta onpahan kuitenkin. Harmi vain, että arvosana ei tule näkyviin opintorekisteriin vaan sinne tulee kahden kurssin keskiarvo, mikä onkin vain 4, kun yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kirjatentistä tuli 3.

Isi ja Mies lähtivät kahdestaan kaupoille (mm.hakemaan varaosia Nissaniin, jotta se kulkisi taas hetken aikaa...) ja minä jäin kotia ihmettelemään.

Pitäisi jo suunnitella kovaa kyytiä Miehen valmistujaisia, anoppi lykkäsi ilmeisesti vastuun ainakin salaateista ja kaiketi juustokakuistakin minulle... Ihana päästä leipomaan, mutta juhlia varten leipominen tuottaa ihan järjetöntä stressiä,kun olen aina varma, että joku epäonnistuu ja varaan tarpeita kaksin-kolminkertaisen määrän, että voin tehdä uudestaan tarvittaessa :D

Isin lisäksi myös Isin kissa on ihastunut Mieheen. Minua ei enää huomatakaan, vaan Miestä seurataan häntä pystyssä ja *kurrrr* ääntä pitäen, jos tippuisi herkkuja.

Eilen kun miehet puuhasivat auton kimpussa, minä istuttelin kasvihuoneeseen kasveja. Vähän meinasi innostua,kun siellä saa myllätä ja tilaakin on vähän reippaammin kuin ruukkujen kanssa kotona sählätessä. Nyt on muutama rivi porkkanaa ja perunaa ja kaistaleet persiljaa,tilliä,timjamia, basilikaa,salaattia.... Siemenet vaan ovat vanhoja kaapin perukoilta löydettyjä, joten saapa nähdä,itääkö yksikään!