Laatulauantai

Puoli vuotta rajatonta rakkautta takana. Isi kyseli kun sanoin että on meidän puolivuotispäivä että "jatkuuko vielä?" Tuntui hyvältä vastata ilman epäilystäkään että jatkuu.

 
(pinterest.com)


Puolivuotista juhlitaan leffaillalla kera herkkujen: Haribon karkkeja, itsetehtyä tsatsikia ja dipattavana porkkana- ja kurkkutikkuja ja ruissipsejä!





 Jälki-ihmettely:
 Minä, joka oikeastaan en tykkää leffojen katselusta lukuunottamatta animaatioita, olen nähnyt ehkä kaksi jollain tapaa tunnettua, hyväksi lueteltavaa "oikeaa" elokuvaa josta pidin. (Tähän kategoriaan ei siis kuulu mitkään Harry Potterit tai Star Warsit mitkä kaikki ovat nähneet (paitsi minä olen nähnyt vain yhden Star Wars -leffan, enkä ole varmaan menettänyt yhtään mitään.)) Mies tykkää katsoa elokuvia, ja on nähnyt niitä ihan hirveästi, ja ei ollut nähnyt kumpaakaan kahdesta elokuvasta mitä ehdotin. Ja ne ovat oikeastaan ainoita kunnon leffoja mitä minä tiedän, olen nähnyt ja joista pidin. Ihan käsittämätöntä. Minä olen aina se joka on että "ei sano mitään" "en tiiä kuka toi näyttelijä on" "ai mikä leffa? en oo kuullutkaan". Tunsin pientä voitonriemua.

Tavoitellaan täydellisyyttä.

Nimittäin huomisissa ihka ekoissa lääkelaskuissa (Ootan sitä hetkeä kun pääsen käyttämään samassa yhteydessä kotkalaisten ihanaa vimppo -sanaa)

100% oikein tai "ole hyvä ja tule yleisenä tenttipäivänä uusimaan". Pitää oikeasti olla kyllä tosi huolellinen niiden kans, ei yhtää huvittas mennä tekee uusiks.

Oon myös itse todistanut viimeaikoina että lääkkeiden apuaineilla on väliä. Vai selittääkö joku muu sen, että itken joka kerta nykyään kun katson Hurjaa remonttia tai purskahdin itkuun kun totesin, etten ymmärrä mikä on metabolia ja tenttiin on kuitenkin kaksi viikkoa? Toivottavasti pian saan taas napsia oikeanlaisia hormonivalmisteita ja tää kolme kertaa päivässä itkeminen loppuu.

Sen verran kuitenki ryhdistäydyin kun tajusin etten oikeasti osaa, että eilen tein muita kouluhommia alta pois, että olis sitten mahdollisuus oikeasti lukea siihen tenttiin.


Ainiin, täällä en muistanut mainostaa vielä: Mun vauvat kasvaa! Sain kaikki neljä ruukkua salaattia itämään, mitä nyt tapoin niistä jo kaksi ruukullista vahingossa. Mutta kolme voimissaan olevaa, hentoa vaaleanvihreää vartta kurottelee kohti valoa upouusista ikea-ruukuistaan. <3
Mistä johtuen meidän keittiön pöydällä on nykyään useammin multaa kuin ruokaa. Mutta se on sivuseikka.

Ei kaikki miehet oo rottia.

Jamie Cullum: Love ain't gonna let you down
https://www.youtube.com/watch?v=btRVEfRT458



Niinpä.

Ja vielä viimeiseksi:

"Vaikka hän sanoo, että sua rakastaa,
älä päästä rottaa nakertamaan päätäsi"

Meenpä tästä leipomaan sydämenmuotoisia lettuja.

Onnea on...

...Nähdä ihanaa ystävää pitkästä aikaa! Kuin ei olisikaan ollut erossa, juttu luistaa ja saa kertoa mitä vaan. En  muuten muista millon viimeeks oisin höpöttänyt aamukahteen asti <3

Ihanaa myös huomata, miten uusista ystävistä tulee pikkuhiljaa tärkeitä, alkaa kantaa huolta heidänkin asioistaan ja tahtoisi auttaa tavalla tai toisella. Tai vähintään toivottaa tsemppiä, ellei muuta voi.

Ihana kevätaurinko.

Ihanat uudet korkkarit postissa matkalla luokseni:

(kuva nelly.com)

Ihanaa.

Onnellinen nainen

Ällötyspostaus, jotta kenkään muun (Miestä lukuunottamatta) ei tarvitsisi kuunnella tämmöistä.

Olen Onnellinen. Rakastunut. Ihastunut. Ja kaikkea siltä väliltä. Voiko olla vastarakastunut, jos rakkaus ei ole kuitenkaan ilmestynyt ihan vastikään? Vai olenko vain hidas, kun ensihuuma tulee puoli vuotta myöhässä?

Minua ei ole erityisesti lahjottu nyt kukilla, suklaalla (mitä nyt vähän irtokarkeilla), timanteilla tai vaahtokylvyllä. Minulle ei ole vannottu ikuista rakkautta sormuksen kera, eikä kyllä kysytty vaimoksikaan. Mies stressailee tentistä, on kipeänä ja vielä poissa maisemistakin. Ja silti olo on oikeasti kuin vähintään oltaisiin juuri päätetty hääpäivä. Miksi?

 Koska voin olla onnellinen siitä mitä on. Ilman kukkia, timantteja tai vaahtokylpyä. Suklaata kyllä onneen tarvitaan.

Englannin tunnilla pelattiin torstaina pareittain kysymyspeliä, ja minun piti kuvailla "ideal husband/wife". Aloin kuvailemaan, ja muutaman lauseen kuluttua huomasin, että kaikki mitä sanoin, löytyy oikeasti Miehestä. Joten vain totesin, että "ideaalinen puoliso on sellainen kuin Mies." (Okei, pieniä juttuja lukuunottamatta. Mutta jos joku lähemmäs pääsee sitä ideaalia... Se on ihme. Enkä sellaista miestä koskaan haluakaan tavata.)

 

Tomera aamu

Melkoisesti tavallisesta poikkeava lauantaiaamu. Ylösnousu 6.30. Aamupalaksi (puolikas) kuppi kahvia ja yksi leipä. Aika vähän siis. Virkkaamista ja Simsiä yhtä aikaa (multitasking!). Lääkelaskuja ennen kello kymmentä. Olivat vielä oikein.

Nyt kello on 10.39, ja olen saanut enemmän aikaiseksi kuin ikinä yleensä kotilauantaisin. Mihin siis päivän käyttäisin? No tietenkin autan kevättä ja istutan yrttejä! Wish me luck!


 Feissarimoka -ainesta: Anoppi toi Egyptistä jonkun kippuran, kuivan oloisen kasvin, jonka pitäisi ruveta kukoistamaan kun laittaa ihan vain veteen olemaan. Ongelma oli,ettei meillä ole maljakkoa, joten piti eilen kurvata Ikeaan sellainen ostamaan. Väliaikaratkaisuna kasvi oli isossa juomalasissa.

Mies vaihtoi lasin maljakkoon ja pisti juomalasin tiskialtaan pohjalle, etten varmasti keksi sitä sieltä ottaa ja juoda. Kappas, iski jano, ja en jaksanut ruveta etsimään puhdasta juomalasia (joita olisi ollut ylläolevassa kuivauskaapissa,kuinkas muutenkaan) ja näppärästi nappasin lasin ja täytin vedellä. Siinä vaiheessa kun olin nielaissut ensimmäisen kulauksen, tajusin mikä lasi se on ja syljin loput vedet pois. Mies kysyi heti "et kai vaan juonut siitä lasista mikä oli siellä altaassa?" No totta helvetissä join, olisi varoittanut! Saisi nyt vähän välillä katsoa naisensa perään.

Tässäpä odotellessa, mitä Egyptin ameeboja sitä on tullut nieltyä. Onneksi sentään ihan puhdasta  vettä join, enkä sitä missä kasvi oli lillunut....

Yhdessä ja erillään

Etäsuhdetta mennyt aika tarkalleen kuukausi. Alku, oikeastaan ensimmäiset 3 päivää olivat vaikeimmat, mutta pieniä juttuja tulee edelleen. En esimerkiksi ole älynnyt tehdä mitään "isompaa" kotona, kuten vaikka siivota, kun ajattelen että kohta mies tulee kotiin, ja voidaan siivota yhdessä. Kahden viikon päästä tajuaa, että eihän se tule kuukauteen kotiin kunnolla käymään, ja pitäisi siivota yksin.

Yksin ollessa on liikaa aikaa miettiä, varsinkin jos ei ole muuten superhektistä koulussa tai muuten. Tulee mietittyä ihan kaikkea, mahdotonta ja mahdollista, ja kun kaikkia ajatuksia ei ehdi tai haluakaan kertoa ja kysyä puhelimessa, alkaa vain arvaamaan, mitä mieltä toinen on tai miten asiat ovat. Ja se on aika vaarallista.

Toisaalta taas oon nauttinut omasta ajasta aika paljonkin, ja varsinkin tenttistressin keskellä oli kiva, kun kukaan ei ollut häiritsemässä eikä valittamassa siitä, etten edes syö kunnollista ruokaa. Jos tämä erillään asuminen jatkuu - tai vakiintuu kesän jälkeenkin, on opeteltava kyllä uudenlainen elämäntyyli. Ja se on kyllä just se mitä kaipaan !

Toinen asia mitä kaipaan, on koti. Jos en missään vaiheessa saa prinsessakämppää täynnä kirahveja ja pöllöjä ja mielellään kissan kanssa, niin... En tiedä mitä. Oon varmaan aika pettynyt. Itseasiassa yksi huonekin riittäisi. Ja se on varmaan sitten lastenhuone. Voi mun tulevia lapsiparkoja. Niiden on vaan pakko tykätä pöllöistä ja kiraveista. Imeytyyköhän sellainen äidinmaidosta? Toivottavasti.

Maito on miesten juoma

Huh, mikä viikko. Vaikka koulussa ei montaa tuntia ole tarvinnut istua, on ainakin tämä martta käynyt ihan ylikierroksilla...ja muutama muukin luokan fb -ryhmän seinästä päätellen.

Torstaina anatomia ykkösen tentti: diastolinen ja systolinen, de- ja repolarisaatio, EKG ja muut ihanuudet, check! Mie niiiin toivon että mänis ees läpi. Vaikka en osannutkaan selittää keuhkotuuletusta.

Tänään kirjatentti aiheena yhteiskunta ja hyvinvointi. Vähäiselle jäi lukeminen, kun luettavana oli kaksi lähes 300 sivun kirjaa, ja toisesta luin 100 ja toisesta ~40 sivua. Onneksi marmatettiin tentin aluksi, miksi näin mielenkiintoinen ja monisyinen aihe on kirjatenttina, ja ex tempore vaihdettiin ryhmätentiksi ! Hyvä ryhmä oli, tekstin laadukkuudesta en ole niin varma, kun 5 naista yrittää samaa paperia hämmentää...

Jos nuo molemmat oisi läpi läpsähtänyt, napsahtaisi pistetilille yhteensä 3 op. Niiden olemassa olevien neljän lisäksi...

Vieläpä kun on molemmat harjoittelupaikat, tänään tiedossa luokan party-ilta ravintolasyöminkien ja baareilun kera, on hyvä kurvata lomalle. Mä oon NIIIN lomalla nyt !

Ps. Otsikko liittyi kirjeeseen, joka oli tänään tipahtanut postiluukusta. Kuoressa luki "Maito on miesten juoma, joka osana täysipainoista ruokavaliota ja liikunnallista elämäntapaa ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja työkykyä" Ja kirje oli aloitettu sanoilla "Hyvä terveydenhoitaja". Oon siis alle 2 kk opiskelun jälkeen täysin pätevä terkkari arvioimaan miehille suunnatun ravitsemuskampanjan materiaalien vakuuttavuutta!