Viikot menevät ihan hurjaa vauhtia ja koko ajan tulee uutta tietoa. Uutta ammattitietoa ja -osaamista, mutta myös yleisesti muuta tietoa työelämästä ja sen mahdollisuuksista. Alkaa olla sanomattakin selvää, että meistä halutaan kouluttaa teräksisiä ammattilaisia jotka saadaan äkkiä työelämään.
Tänä aamuna oli Tehy ja sairaanhoitajaliitto -info, ja kerrankin sai olla tyytyväinen että raahautui paikalle tuollaiseen jota voisi pitää turhana (ja aika moni pitikin, paikalla oli meidän ryhmästä neljä (4) opiskelijaa!). Tuli paljon hyödyllistä tietoa työsuhteista, vastuusta työpaikalla ja ylipäätään hoitoalasta.
Me opiskelijat saimme kertoa, minkälaisissa työtehtävissä haluaisimme työskennellä, ja olimme kuulemma erikoinen ryhmä, sillä toiveissa tuli esiin työterveyshuolto (allekirjoittaneen toive), saattohoito ja diabeteshoitajan työ, ja niitä ei edustajan mukaan yleensä mainita. Kyseiset toimet ovat tulevaisuuden työpaikkoja, ja olemme siis edelläkävijöitä tässä suhteessa.
Työnsarkaa riittääkin, sillä edustajan tiedon mukaan näinkin isossa kaupungissa on yksi (1!!!) diabeteshoitaja. Tuntuu uskomattomalta, että tilanne voi olla näin huono kaupungissa, joka minun mielikuvissani on(oli) terveydenhoitoalan edelläkävijäkaupunki. Voi vain miettiä, kuinka monta diabeetikkoa on, ja montako tuo yksi diabeteshoitaja ehtii hoitaa.
Jos tilanne on näin huono muissakin kaupungeissa, tarvitseeko enää ihmetellä, miksi diabetes on niin suuri kansanterveydellinen ongelma? Toki elintapamuutokset ovat aiheuttaneet sen, että kakkostyypin diabetesta on yhä enemmän, mutta ison ongelman siitä tekee ihan se, että ei ole tarpeeksi koulutettua henkilökuntaa heitä hoitamaan ja ennenkaikkea ohjaamaan elintapojen muuttamisessa, jo ennen kun sairaus etenee pahemmaksi.
Pitäisi varmaan lähteä mukaan politiikkaan, jotta saisi asioita muuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti