Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei ole ensimmäinen blogitekstini, mutta ainakin ensimmäinen tässä blogissa! Ihan aluksi voin tunnustaa, että ylätunnisteen kuva on varastettu netistä, joten syytteitä saa esittää, ja toiseksi että se on muutenkin vähän kökkö, kun sutaisin sen paintilla. Mutta tällä mennään!
Olen aloittanut opiskelemaan terveydenhoitajaksi tammikuun alkupuolella, ja siitä syntyi idea lähteä ihan puhtaalta pöydältä ja pistää uusi blogi pystyyn. Elämä nyt oikeastaan muutenkin meni uusiksi kaupungin vaihtuessa ja suunnitelmien muuttuessa. Blogi voi olla hyvä paikka vuodattaa opiskelun tuskaa (ja huippuhetkiä), vaikkei kukaan niitä lukisikaan. Näkee ainakin itse myöhemmin, mitä sitä tulikaan tehtyä...
Päädyin terkkarikouluun aikalailla vahingossa. Valmistuin ylioppilaaksi joulukuussa, ja tarkoitus oli hakea amkiin vain pedatakseni paikkaa, että jos en kevään haussa pääse yliopistoon niin on ainakin joku opiskelupaikka. Mutta kappas, kävikin niin, että pääsin yhdellä (1) pisteellä rajan yli tähän kouluun, en saanut kokoaikaista työtä ja piti miettiä, että mitäs nyt. Niinpä ilmoittauduinkin vastoin alkuperäistä suunnitelmaa läsnäolevaksi, ja nyt istun luennoilla 21 (luku ei tarkistettu) ihanan naisen kanssa. Miten tässä nyt näin kävi?
Ryhmä on ihan totaalisen ihana, on eri ikäisiä, eri kaupungeista, erilaisia taustoja ja työkokemuksia ja se on ihan huisia! Kiva kuulla lähes joka päivä jotain kertomuksia toisten elämästä tai työkokemuksista ja ottaa niistä opikseen.
Esimerkiksi tällä viikolla joku päivä ruokalassa kaksi luokkatoveriani juttelivat lapsista (kummallakin 4 kpl jälkikasvua), ja siitä mitä murheita ne tuovatkaan tullessaan. Toinen äiti sitten totesi toiselle, että "meidän pitää tämä neljä vuotta sitten istua tuon Henniinan vieressä, ettei sille vaan tule vauvakuume". Toinen (paremmin tietävä) totesi, että taitaapa olla jo myöhäistä. Kyllä on omiaan nostamaan vauvakuumetta, kun päivittäin kuulee luokkamme äitien juttelevan keskenään lapsistaan ja itse pohtii mielessään, että mistäs mie nyt puhun, kun ei oo niitä lapsia.
Tämä viikko on ollut varmaan rankin tähän mennessä. Ensimmäiset tentit, hurjan pitkiä päiviä ja nouseva stressi tulevista tenteistä, harjottelupaikkojen varaamisesta sekä tulevasta kesätyöstä - ja siitä, saako edes varmasti töitä.
Onneksi on viikonloppu ja aikaa vähän huilia ja tasoitella ennen seuraavaa - vain kolmen koulupäivän - viikkoa.
Tunnelmallista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti