Nollavaimo kirjoitti hyvän postauksen iän näkymisestä ja vanhentumisesta. Yritin kommentoida tekstiä, mutta koska oma ajatukseni karkasi niin kauas alkuperäisestä, päätin tehdä sitten ihan oman jutun tänne (sen jälkeen kun olin yrittänyt kolme kertaa kirjoittaa kommenttia hänelle ja totesin, että ei tästä tule mitään kun menee ihan ohi aiheen).
Itselleni nimittäin nousi tuosta "tytöttelystä" mieleen yksi pohdintani aihe ammatinvalintaani liittyen. Nimittäin se, että korvaako koulu ja tutkinto elämänkokemuksen tuomaa varmuutta työelämässä?
Ai että mitäkö tällä tarkoitan? Sitä, että kun olen tämmöinen pariakymppiä kolkutteleva naisenalku, voinko silti olla uskottava ohjeiden antaja työmaailmassa? Esimerkiksi, jos tulisi (vaikka neuvolaharjoittelussa) tilanne, että yrittäisin neuvoa viidettä lastaan odottavaa äitiä tekemään jotain toisin kuin hän on aiemmin tehnyt, olisiko uskottava, kun olen nuori, eikä minulla ole ensimmäistäkään lasta? Jos minä olisin sen äidin tilanteessa, voisin kuvitella sanovani että "älä tule neuvomaan kun sinulla ei ole kokemusta omista lapsista". Vaikka kuinka olisin alan opiskelija ja asiantuntijan alku, se ei välttämättä auttaisi ainakaan hormonimyrskyissä olevaa äitiä.
Toinen tilanne mitä olen kuvitellut voisi tulla eteen jo paljon aiemmin kuin viimeisenä opiskeluvuonna. Kuvitellaanpa että sairaalaan tulee varttuneempi mies, joka vähän menee viinaan, mutta kuitenkin vielä niin, että esimerkiksi työ ei kärsi, mutta terveys kärsii jo. Menepä siinä sanomaan, että hyvä olisi tuota viinan määrää vähentää. Saattaisi tulla kommentti mallia "tyttö, aina sitä viinaa on juotu, ja niin juodaan vastaisuudessakin".
Opettaako koulu meille tällaisia tilanteita varten jotain sellaista, joka korvaa iän (puutteen) tuomaa epäuskottavuutta? Toivon niin, koska tahtoisin tietenkin olla asiakkaideni silmissä iästäni huolimatta uskottava terveydenhoidon asiantuntija - jo opiskeluaikana.
Viimeinen sana: Totuushan kuitenkin on, että vaikka olisi minkä ikäinen tai miten ammattilainen tahansa, kaikki eivät kuitenkaan usko hyviä neuvoja. Jos uskoisivat, meillä ei olisi elintavoista johtuvia sairauksia varmaan ollenkaan.
Hyviä ajatelmia. Iän puute on varmasti ongelma mainitsemissasi tilanteissa, mutta uskon, että sellainen luonteva suhtautuminen ja ei-niin-tiukasti-mielipiteissä-roikkuminen (ts. jääräpäisyys) varmasti auttaa selviämään ko. tilanteista. Teet sen, mitä sinun kuuluu tehdä - ojeistat, neuvot jne. - työsi puolesta ja se on sitten vastaanottajan ongelma, jos haluaa mennä perspä edellä puuhun.
VastaaPoistaTilanteita on niin monta kuin on ihmisiäkin ja ne, joilla on omakohtaisia kokemuksia esim. raskaudesta tms. yleensä aika hyvin tietää, mikä itselle on parasta. Ei se silti estä sinua kertomasta, mitkä ovat tämän päivän suositukset sun muut. Kyllä se uusi tieto meille vanhoillekin naudoille kelpaa. :)
Tsemppiä matkaan työelämässä !
Joo, aika turhaa on mennä väkisin tuputtamaan mitään, varsinkin kun tuntuu, että neuvolasuositukset ainakin muuttuu jollain tapaa joka vuosi tai vähintään joka toinen...
VastaaPoistaKiitoksia :) Ja kiitos huippuihanasta blogista, blogilistallani on varmaan 15 blogia, mutta sinun on ainoa mistä luen kaikki postaukset, vaikka en olisi viikkoon ehtinyt lukea mitään... Muut skippaan suosiolla ;)
Kiitos kaunis ! Mutta muista, että vaikka meikäläisellä ikää riittää, niin siltikään kaikki särmät eivät ole vielä hioutuneet. Eli ei elämä niin kamalaa ole, mitä meikä välillä väittää. :)
PoistaMolemmat täydentävät toisiaan. Varmaan aluksi kouluissa saatu tieto on enimmäkseen "vallassa", mutta elämänkokemuksen ja ammattitaidon karttuessa alkaa soveltamaan yhä sulavammin ja enempi hankalimpienkin asioiden kanssa. Ja tosiaan, mikään valtakunnan viisas ei onnistu saamaan jääräpäiselle asiakkaalle tai potilaalle neuvoja tai oppia, mikäli alusta ei ole vastaanottavainen.
VastaaPoistaNollis: En uskokaan että olisi, ja postaat sinä aika positiivistakin asioista nykyään melko useinkin! (tai sitten miä vain nään asiat turhan positiivisina..)
VastaaPoistaArttorius: Noinhan se varmasti on että työ tekijäänsä opettaa jne. Enkä varmasti yhtenä terkkarina suomalaisten kansansairauksia ja terveydentilaa paranna kokonaan, vaikka kuinka haluaisin. Sitten on vaan hyväksyttävä että ihmiset tekee omia valintojaan - hyviä tai huonoja.