Kupillinen kahvia, hyppysellinen haaveita

Kirjoitushulinaa

2012-02-13T07:37:00.000-08:00

Blogihiljaisuuden voisi listata yhdeksi niistä "mistä tiedät, että olet ollut menossa lähes kokoajan" - merkeistä. Viimeiset pari viikkoa ollut aivan käsittämätöntä kiirettä, josta merkityksettömimmästä päästä voisi mainita yo-kirjoitusrupeaman alkamisen.

Nyt onneksi helpottaa hetkeksi, ja aionkin todella ottaa aikaa itselleni ! Suunnitelmissa mm. lisää jumppaamista ja leipomisinnostuksen henkiinherättelyä erään mystisen projektin lisäksi.

Tuntuu samaan aikaan hyvin vapauttavalta ja stressaavalta, että 3,5 kuukautta ja lukio käytännössä ohi. Käsittämätöntä.

Märinää: Kai saa vähän ihmetellä, kun samassa ryhmässä yhdellä kurssilla kanssani on mm. Viveca ja Adele? Tai ehkä minä en vain ymmärrä nimien päälle...

Reilu kauppias

2012-01-29T00:05:00.000-08:00

Lauantaina Mikkelin juna lähti 7.28 ja siellä minä seisoin melko pimeässä talviaamussa, reppu selässä valmiina nousemaan kyytiin. Maisemat, jotka vilahtelivat junan ikkunoiden takana olivat käsittämättömän upeita - luminen luonto on äärimmäisen kaunis, ainakin jos sitä saa katsoa sieltä ikkunan takaa eikä tarvitse hytistä kylmässä. Täälläkin oli aamulla 18 astetta pakkasta... *Hrr*

Menin maailmankaupalle tekemään inventaariota hurjalla tahdilla muutamaksi tunniksi, ja paljon saatiinkin veljeni vaimon L:n kanssa aikaan. Kävin kaikki elintarvikkeet läpi, tarkastin ettei päiväykset ole menneet tai lähelläkään ja laitoin lisää tuotteita hyllyyn. 1,5 h homma ja tuloksena 2 kaakaojauhepussia joista oli mennyt päiväys ja yksi kahvipaketti, jossa oli päiväys helmikuussa. Ja sain hyllyyn ehkä neljää tuottetta lisättyä. Noh, eipähän tarvitse niitäkään hetkeen tarkastaa.

Lisäksi hinnoittelin uusia myyntiin tulevia nahkatuotteita, erilaisia nahkakukkaroita ja -pussukoita. Näyttivät oikein kivoilta, toivotaan että myyvät hyvin! Houkutti hurjasti ostaa testikäyttöön joku makukahvi, mutta unohdin. Minttukahvia kyllä pitää joskus maistaa, eikä kanelikahvikaan huonolta kuulostanut...

Sain asiakkailta hyvää palautetta, vaikka varmasti olin vähän tiellä pahvilaatikkoineni ja tikkaineni kun kiipesin tarkastamaan kahvipaketteja. Esittelin tuotetta yhdelle rouvalle ja joku mies totesi ohi mennessään "vai olet sinä reilu kauppias". Noh, niinhän minä taidan olla, tuotteet on reiluja ja palvelukin toivottavasti miellyttää.

Kyllä taas muisti miksi teen tuota, vaikka viime aikoina osallistuminen on jäänyt turhan vähälle, vaikka hallituksessa istunkin. Pääsi hypistelemään kaikkia ihania tuotteita, juttelemaan asiakkaiden kanssa, ideoimaan kaupan ulkoasua ja monta muuta seikkaa. Tuo on vain se miun juttu!

Löysin myös parhaalle ystävälle I:lle ystävänpäivälahjan, nahkaisen vaaleankeltaisen lompakon jossa on valkoisella naisen pään kuvia lompakko täynnä (näin selitettynä kuulostaa hämyltä, kamera olisi poikaa. Noh, ehkä yritän napsaista edes kännykällä siitä kuvan. Joka tapauksessa, lompakko näyttää ihan I:ltä ja toivon että hänellä on tarvettakin sille (en nimittän kyennyt muistamaan, mitä lompakkoa hän nyt itseasiassa edes käyttää - olenko siis huono ystävä?)

Koeviikko alkaa maanantaina kello 9.00, kevyt viikko tiedossa vaikka prelit tietenkin jännittää.

Rentouttavaa sunnuntaita :)

Ps. Miä päätin olla penkkareissa inkkari, sotamaalaukset, täältä tullaan !

Pakkasaamuja !

2012-01-24T01:27:00.000-08:00

Täällä on satanut lunta varmaan viimeisen viikon putkeen, ja kohta alkaisi ainakin minulle riittää. Eilen salille mennessä lunta tuiskutti vaakasuoraan - voi varmasti arvata kuinka paljon miellytti raahata itsensä bussipysäkille. Onneksi treenin (ensimmäinen Pitkästä Aikaa) jälkeen oli aika mahtava olo, ja tänäänkin pääsin jotenkuten koulussakin portaat kolmanteen kerrokseen ylös. Kyllä liikunnan pitää jossain tuntuakin ;)

Tänään oli myös pitkästä aikaa ensimmäinen ihana pakkaspäivä ilman lumisadetta, aurinko paistaa ja lumihanget ovat kauneimmillaan - tällaisesta talvesta minä pidän!

Viikonlopun vietin isäni luona kummityttöni A:n (1v 3kk) kanssa touhuten, harmi kyllä pikkuneiti oli kipeänä, joten ulos ei päässyt vaunuilemaan. Kummin kaulakoru oli edelleen esine, jolla pahinkin raivarihuuto loppui useimmissa tapauksissa alkuunsa, ja kyseinen koru tietenkin unohtui sinne Mikkeliin...Viikonloppu oli ihanan rentouttava, ja tuli todella tarpeeseen! Prelit odottavat tekijäänsä ensi viikolla äidinkielen, englannin ja matematiikan osalta.

Seurattiin myös vaalien tuloslähetystä, ja Haaviston pääsy toiselle kierrokselle oli positiivinen yllätys. Vaikka ero äänissä verrattuna Niinistöön oli huikea. uskon että toisesta kierroksesta ei silti tule helppo, sillä on suuri joukko äänestäjiä, jotka eivät ensimmäisellä kierroksella äänestäneet kumpaakaan heistä, ja kamppailu noista äänistä on varmasti kovaa.

Olen yllättynyt siitä, miten moni 18-vuotias (minun lisäkseni) kävi äänestämässä (ainakin facebookstatusten perusteella), vaikka yleisesti ajatellaan ettei politiikka kiinnosta nuoria. Ehkä ongelma onkin enemmän niissä vanhemmissa, joilla ei ole kiinnostusta vaikuttaa asioihin? Alhainen äänestysprosentti kertoo siitä, että meillä Suomessa on asiat hyvin. On varaa jättää äänestämättä. Maissa, joissa on kriisejä ja asiat todella huonosti, äänestysprosentit ovat huikeita, koska ihmiset kokevat, että äänestämällä on toivoa muutoksesta.
Ehkä siis kannattaisi lopettaa pikkuasioista valittaminen tai vähintäänkin yrittää vaikuttaa asioihin - tapoja on monia.

Reipasta viikonalkua!

Because you don't need them

2012-01-17T12:02:00.000-08:00

Olen sitä mieltä että suurin osa naisista on liian meikkiriippuvaisia. Meikkilaukku painaa ainakin kaksi ja puoli kiloa, ja viikonloppureissulle sukulaisten luokse otetaan varmuuden vuoksi tämä sivellin ja vielä tämä huulikiilto ja tämä ja tämä... Itse olen huomannut että kun otan mukaan vain meikit, joita oikeasti tarvitsen, saan siihen samankokoiseen meikkilaukkuun mahtumaan jo shampoot ja suoristusraudatkin.

Miksi on tarve meikata kaikkialle? Ja miksei esimerkiksi pelkkä ripsiväri riitä kouluun, kauppaan tai töihin lähtiessä? Kaikki tietävät, että iholle tekee hyvää antaa sen välillä hengittää ilman meikkivoide- ja puuterikerrosta, tai että silmien herkkä iho ei varmasti tykkää kun joka ilta pakkeleita hangataan raivoisasti irti silmäluomista ja -ripsistä. Puhumattakaan siitä, että talvella kuitenkin sataa lunta ja nenä on pakkasen jäljiltä kuin petteri punakuonolla, niin siinä ei paljon puuterit auta.

Eikö aamulla voisi käyttää aikaa paremminkin? Vaikkapa tekemällä kunnon terveellinen ja maittava aamupala, jolloin olet tyytyväinen ja kylläinen lähtiessäsi?

Itse olen sitä mieltä, että tottakai jokainen saa laittautua niin paljon kun haluaa, mutta suurin osa naisista nyt vain näyttää hyvinkin kauniilta myös ilman meikkiä. (Jopa monet miehet ovat tätä mieltä, ja arvostavat myös jos nainen voi astua ulko-oven toiselle puolelle ilman meikkiä) Hyvinhoidettu iho on on aina kaunis !

Haastanpa siis teidät, hyvät naiset, miettimään, että tarvitsetteko oikeasti niitä kaikkia kosmetiikkatuotteita joita omistatte? Ja millainen päivästänne tulisi, jos ette meikkaisi? Kahvitauon jälkeen ei tarvitsisi käydä korjailemassa huulipunaa, eikä sateen yllättäessä kirota kun ette tiedä ovatko ripsivärit pitkin poskia kun juuri tänään unohditte sen ah-niin-kätevän taskupeilinne kotiin.

Ainakin yksi täysin meikitön päivä viikossa, ja kasvonne kiittävät, sillä...

Opiskeluedistystä - ja silti takapakkia.

2012-01-12T01:59:00.000-08:00

Toissapäivänä jaeltiin matikantunnilla valiojoukolle kutsuntalappusia - eli opon kutsuhuuto että parempi olisi tulla hänen juttusilleen koskien "lukio-opintojasi/koulumenestystäsi", no sehän kuulostaa todella lupaavalta, eikö?

Eilen sitten uskaltauduin koputtelemaan lohikäärmeen luolan ovelle, ja yllätys olikin mieluinen. Asiaa hänellä oli ainoastaan yhdestä kurssista, jonka olin jo sopinut tenttiväni, ja katsottiin muuten opinnot kuntoon. Näyttää siltä että voisin saada lukion päättötodistuksen jo kevääällä niin halutessani, eikä minun tarvitse ensi syksynä raahautua koululle kuin kahtena päivänä kirjoituksiin! Ihan Mahtifiilis, etten sanoisi!

Tämä tieto tietenkin tuo mukanaan myös sen, että voin keväällä hakea töitä pidemmäksi aikaa, vaikka vuodeksi eteenpäin. Ongelma onkin nyt, että mistä kaupungista niitä yritän hakea...

Eilen hajoilin taas Kuopion yliopiston sivujen kanssa, kun en löytänyt mistään olennaisia tietoja siitä, mitä avoimen yliopiston opintoja tulee olla suoritettuna ja kuinka paljon, jotta voi hakea terveyshallintotieteen opiskelijaksi (tutkinto on tarkoitettu lähinnä niille, joilla on jo joku korkeakoulututkinto). Sen sijaan löysin tiedon siitä, että sinne otetaan 34 opiskelijaa, joista huimat KOLME otetaan avoimen yliopiston puolelta. Suoraan sanottuna masentaa, sillä jo se,että avoimessa opiskelu maksaa ja on hitaampaa kuin olla ihan tutkinto-opiskelijana, ja opinnot pitäisi suorittaa superhyvin että olisi edes pienet mahdollisuudet olla noiden kolmen onnellisen joukossa. Urahaaveen vaihto taitaa olla edessä, kenelläkään ideoita?

Ehkä sitten joskus kun olisi se ensimmäinen korkeakoulututkinto hyppysissä voisi harkita tuota.

Märinää: Silti tämä juttu vähän masentaa, koska tuo vaikutti oikeasti siltä että voisi olla minun juttuni. Mistä löydän oikein nämä alat joihin otetaan näin vähän ihmisiä? Aiempaan haavekoulutukseen otetaan 8 ihmistä vuodessa....

Maanantai takana,enää 4 jäljellä...

2012-01-09T09:00:00.000-08:00

En yleensä allekirjoita sitä, että juuri maanantait olisivat ärsyttäviä päiviä, mutta tämä maanantai oli kyllä vähän sellainen. Pinna meinasi kiristyä kun neljän jälkeen suoraan koulusta kaupungille ja ruokakaupassa kassajonot ainakin kilometrin pituisia, ja tietenkin valitsen sen, joka ei liiku ollenkaan, siis ihan kirjaimellisesti. Kassalla olevalla asiakkaalla oli joku erikoisjuttu mitä myyjän piti selvitellä kaikenmaailman papereiden kanssa, tietenkin sen lisäksi, että myyjä sai juosta punnitsemaan rouvan kurkut, kun ei itse ollut tajunnut. Vitutti.

Päivän hyvä juttu kuitenkin oli, että löysin alennusmyynnistä itselleni matalavartiset talvikengät (sellaiset nilkkurit), aitoa nahkaa, jossa on joku vettähylkivä kalvo ja toivottavasti lämmin vuori. Kun tuo lumikin tuolta saapui niin hyvät talvikengät on varmaan ihan kiva juttu! Muita alennusmyyntiostoksia sitten en ole tehnytkään :)

Tajusin myös että kohta on taas lupa leipoa Runebergin torttuja! Nom.

Järjestelyä

2012-01-08T01:29:00.000-08:00

Tästä sunnuntaista tulee hyvä. Nukuin pitkään, olen teemukin kanssa läppärin äärellä ja ikkunasta voi vihdoin ihailla lumista ja aurinkoista säätä. Talvi on tullut oikeasti! Toivottavasti jäädäkseen.

Miulle on tullut hurja pesänrakennus- ja järjestelyinto, ja aloitin sen ostamalla vaatekaappiin korit, Luhdan mustat Home -lastukorit. Ihastuin niihin melkolailla, ja sopivat myös hyvin hyllylle rinnakkain. Korit ovat kivantuntuista muovilastua, ja niistä ei ainakaan vahingossakaan irtoa tikkuja, kuten rottinkikorien kanssa on käynyt... Nyt pysyy sukat ja alusvaatteet kurissa ja nuhteessa!

(kuva napattu prisman sivuilta, ja sieltä korit ostinkin)

Toivotaan, että järjestely- ja siivousinto pysyy, eikä ole taas mallia "Nyt pistän kaiken kuntoon!" ja kolmen viikon päästä ainoa sana kuvaamaan kämppää on kaaos.

Leppoisaa sunnuntaita!

Joko saa aloittaa?

2012-01-07T10:37:00.000-08:00

Lähes joka ikisen blogin ensimmäinen postaus on mallia "Päätinpä nyt perustaa blogin ja yritän kirjoitella tänne säännöllisesti" jne. Joten olkoon tämä aloitus muiden muassa, ennen asiaan pääsemistä (jos sinne asiaan ikinä edes päästään).

Tämä ei ole muotiblogi, sisustusblogi, ruokablogi tai millään muullakaan tavalla määritelty blogi. Tämä vain on.
Ideana on kirjoittaa kokonaisuutena opiskelijaelämästä, haaveista, pienistä hetkistä suurien harppauksien välillä.

Tulevana keväänä saan todella kokea millaista on olla abi ja sen jälkeen stressata ammatinvalintaa, sitä että pääseekö opiskelemaan sinne mihin haluaa ja onko se todella oma ala ja noin sataa muuta asiaa. Blogi varmasti tulee olemaan paikka johon purkaa tätä ajatustenvirtaa, mutta tulen kyllä postailemaan muustakin kuin koulusta! :)

Kommentit ovat aina tervetulleita, mutta asiattomuuksia ei kaivata.

Toivotaan että minusta kuoriutuu muutaman vuoden tauon jälkeen taas innokas bloggaaja!